Töissä on ollut hirvittävän hiljaista ja olemme viihdyttäneet itseämme netin tsättipalstoilla. Aikaa saa kulumaan moisissa paikoissa luvattoman hyvin. Ja sitäpaitsi näyttää kokoajan siltä kun tekisimme jotain ihan oikeata työtä. Kampa, eli pomomme, käy välillä vilaisemassa kuinka tehokkaana ne tytöt taas on. Kampa on saanut nimensä siitä kun hän tulee toimistoomme niin kampaa aina samalla niitä muutamaa karvaa kaljunsa peitoksi. Se on sellaista sijaiskäyttäytymistä kun ei tiedä miten päin olis, eikä varsinkaan mitä sanois...näin me ollaan se analysoitu. Muuten on lepponen ukko, mitä nyt vähän vanhuuden höperö. Antaa meidän ainakin tuhlata arvokkaat työtunnit parhaalla katsomallamme tavalla.

Tsättäily alkoi ihan muutamalla viattomalla kokeilukerralla ja on edennyt jo ihan tapaamisasteelle saakka. Pakkohan sitä on kaikkee kokeilla ainakin kerran. Ja sitäpaitsi lehdistä saa aina lukea näistä nettituttavuuksien naimisiinmenoista yms.

Maire kirjoitteli yhden "opiskelijan" kanssa. Kaikki vaikutti ihan mielenkiintoiselta, eikä tämä heppu yhtään pahemmalta näyttänytkään. Tosin hänen lähettämänsä kuva oli hieman rakeinen.. Opiskelija halusi nähdä ja paremman ajanvieton puutteessa Maire mietti että mikä ettei. Tätä ennen oli tullut selväksi, että kyseinen henkilö opiskeli rakennustekniikkaa ja harrasti kuntosalia ja kertoi asuvansa yksiössä, varsin mukiinmenevältä siis kuulosti. Tapaamisen hetki koitti ja hieman Maire ihmetteli vähän tuoreempaa ja vanhempaa arpea kasvoissa, no voihan sitä vaikka joutua johonkin onnettomuuteen.. Illan kuluessa ja tutustuessa tästä opiskelijasta paljastuikin melko... hhhmmm... mielenkiintoisia piirteitä. Yksiö, jossa asui, oli vankiselli,  kuntosali oli vankilan punttisali ja koulussa, siis ammattikoulussa, sai käydä tiukin ehdoin lähtö- ja palaamisajan suhteen. No, tapaaminen loppui melko lyhyeen, ymmärrettävistä syistä. Jälkeenpäin vaan tuli mieleen, että niinpä oli Mairen puhelinnumero vankilan listoilla ja varmaan jotain muutakin tietoa, kenties oli puheluita kunneltukin...

Sofia oli kirjoitellut erään kivan oloisen miehen kanssa eräänä päivänä. Muutamia päiviä sen jälkeen näki tutun nimimerkin loggautuneena keskustelupalstalle. Jutut sujuivat taas hyvin yhteen ja tapaaminenkin sovittiin kahvien merkeissä. Alex oli ihan tavallisen näköinen, mutta katseessa oli jotain tulista...kesyttämätöntä. Kahvilla riitti paljon asiaa eikä kiusallisia hiljaisia hetkiä tullut. Sofia uskaltautui Alexin kyyditettäväksi kotiin saakka. Kotiparkkiksella jätettiin lyhyet heipat ja Sofia mahassa pyöri perhoset. Tuleekohan sieltä mitään viestiä? Pitiköhän se musta? No ei Sofia ehtinyt kotiovelleenkaan kun viesti tuli "Ihanan jumalainen nainen!". Tuon viestin päälle oli kiva mennä nukkumaan.