Aamulla heräsimme kauheaan kankkuseen ja myönsimme, että eilisillan tapahtumista ei ollut paljoakaan muistikuvia. Sangria ja poikien tekemät paukut olivat petollisia. Maire muisti, että hänellä oli ollut enemmänkin sutinaa Simonin kanssa. He olivat menneet patiolla sijaitsevalle ulkokeittiölle, joka oli sopivasti viiniköynnösten peittämä, sielä he olivat panneet tarjoiluvaunua vasten ja vaunun päällä olevat pullot olivat tippuneet särkyen kivilaatoille. Tämän jälkeen Mairen vatsaa oli ruvennut nautitut juomat ja mausteiset ruoat vääntämään ja hän oli upottanut päänsä läheiseen roskikseen ja oksentanut kaiken mahan sisällön ulos. Simon oli katsellut hölmistyneenä vieressä ja lähtenyt vähin äänin pois paikalta. Mairella oli aamulla arvatenkin kaamea morkkis. Sofialla oli mennyt Kevinin kanssa hieman romanttisemmin, he olivat kelluneet uima-altaassa tähtiä katsellen ja jutellen. Kevin oli vaikuttanut oikein mukavalta ja oli saattanut Sofian huoneelleen varhain aamulla. Sofia siis voisi hyvin näyttää naamansa talossa mutta Maire päätti pysyä visusti huoneessaan niin kauan kun viimeinenkin juhlaporukan jäsen oli lähtenyt talosta.